Tulin viikoksi käymään isän luona, lapsuudenkotiin

En ole täällä enää oikein kotona

Naulakossa ei ole mun takille paikkaa

Pastapussit on siirtyneet kaapista toiseen

Uusia verhoja, tauluja, mattoja

En enää tiedä, voinko mennä keittiön kaapeille sanomatta tai kysymättä, enkä tiedä minne kookosmaitopurkki kuuluu

Jääkaapissa on oudon merkkistä tuoremehua

Ja mun ensimmäisen oman huoneen ovella on pieni kyltti: Täällä asuu E.

En löydä omaa paikkaani, en edes tiedä, mistä etsiä.

Jossain tässä välissä, tästä talosta on tullut muiden koti, vaikka täällä olen oppinut solmimaan rusetin, opettanut pikkusiskoa lukemaan, opetellut pihalla ajamaan pyörää ilman apurenkaita.

Kaikki täällä muuttuu, ja tuntuu kuin minulta vietäisiin jotain kovin kallisarvoista pois.

Olen vieras.