Tulin viikoksi käymään isän luona, lapsuudenkotiin
En ole täällä enää oikein kotona
Naulakossa ei ole mun takille paikkaa
Pastapussit on siirtyneet kaapista toiseen
Uusia verhoja, tauluja, mattoja
En enää tiedä, voinko mennä keittiön kaapeille sanomatta tai kysymättä, enkä tiedä minne kookosmaitopurkki kuuluu
Jääkaapissa on oudon merkkistä tuoremehua
Ja mun ensimmäisen oman huoneen ovella on pieni kyltti: Täällä asuu E.
En löydä omaa paikkaani, en edes tiedä, mistä etsiä.
Jossain tässä välissä, tästä talosta on tullut muiden koti, vaikka täällä olen oppinut solmimaan rusetin, opettanut pikkusiskoa lukemaan, opetellut pihalla ajamaan pyörää ilman apurenkaita.
Kaikki täällä muuttuu, ja tuntuu kuin minulta vietäisiin jotain kovin kallisarvoista pois.
Olen vieras.
Kommentit