No niin. Pyöräilin eräänä toukokuun päivänä yliopistolle. Oli tosi lämmintä ja minulla liikaa kampetta päällä. Oli pakko avata takin napit yhtä luukun ottamatta. Olisin toki halunnut senkin aukaista, mutta olisin näyttänyt punaviittaiselta wannabe-Batmanilta. Sellainen takki minulla, niin. Muuten oli jättekivaa. Ajoin koko matkan suurimmalla vaihteella, seitsemännellä, siis, eikä yhtään tuntunut raskaalta polkea. Ohitin jopa hienopyöräisen pojan ylämäessä. Niin. Eivätkä pojat varmaan tykkää sellaisesta, kun punatakkiset ja sinipyöräiset tytöt ohittavat heidät ylämäessä isoimmalla vaihteella polkiessaan. Ja kaikki mäet poljin sillä seiskalla. Niin.

Muutenkin olin ihan mielissäni. Olen ajanut tuon reitin niin monta kertaa, että osaan kiertää kaikki töyssyt ja kuopat. Sitten on sellaisia risteyksiä olemassa, ettei ole madallettu sitä kadun reunaa. Minäpä tiedän kuitenkin, mistä kohtaa mikin kadun reuna on matalin. Tämä kaikki johtaa tietysti siihen, että pyöräilyni on yhtä kiertelyä ja kaartelua, mikä puolestaan aiheuttaa sen, että minun perässäni on varmasti aika ärsyttävää ajaa, jollei tajua, että kannattaa ajaa minun laillani. Silloinhan nimittäin voi myös itse välttää kaikki pyöräteiden epämukavuudet. Niin.

Se, että minä olen hyvä, ei kuitenkaan tarkoita, että muutkin olisivat. Ehei. Jalankulkijat ovat idiootteja. Ne (niin, ”ne”, eivätkä ”he”!) eivät ikinä katso taakseen ylittäessään tietä. Autoilijat painavat kaasua jarruttamisen sijaan lähestyessään suojatietä. Ja mitä nuorempi kuski ja isompi auto, sitä pahempi. Sinä kyseisenä toukokuun päivänäkin nuorehko mies kaahaili roska-autolla niin, että roskapussi tippui kyydistä kadulle. Niin, ihan totta. Ja kerrassaan pöyristyttävää.

Kuten on mahdollista päätellä, ajan siis pyörää, en autoa. Tilanne on tämä koska a) (yleensä) pyöräily on (melko) kivaa, b) yksityisautoilu saastuttaa, c) pyöräilystä ei peritä veroja, d) voin uskotella itselleni pyöräilyn korvaavan kaiken muun liikunnan, e) minulla ei ole autoa, f) pyörälle ei tarvitse etsiä parkkipaikkaa ja g) minulla ei ole ajokorttia. Vaikka isä kuinka yritti ja painosti, sanoin: ”Ei.” On olemassa ainoastaan yksi syy, minkä takia auto olisi kiva: radiosta tulee joskus ilmiselviä autoilubiisejä.

Ja se oli siinä se.