Olin kotona-kotona yötä tässä muutama viikko taaksepäin. Ompelin vanhasta paidasta pussukan, syötiin burritoja ja mesetin kavereiden kanssa. Siskon kavereita tuli seuraavana päivänä, minä lähdin. Menin kahvilaan A:n ja O:n kanssa (kaiken aani ja ooni). Join teetä. Nainen tiskin takana vaikutti tylsistyneeltä ja jokseenkin surumieliseltä. Minä hymyilin paljon ja olin ystävällinen. Hän ei katsonut minua silmiin, saati hymyillyt. A oli lukenut miehestä, joka tahtoi harrastaa seksiä ainoastaan kumpparit jalassa ja sadeviitta päällä. Nyt luimme naisesta, joka oli sitä mieltä, että kaikilla miehillä on jokin seksiaddiktio. Puhuimme hymyistä, käsistä ja toistuvista, pakonomaisista, tiedostamattomista liikkeistä. Eräällä ystävällämme on niitä paljon. Hän tekee niitä usein käsillään. Se on toisinaan häiritsevää. Tulin kotiin ja tein chili sin carnea. Keitin liikaa riisiä. Illalla mentiin katsomaan Reginaa.

Ja ihana Regina piristi. (”Tuntuu kuin olisi ulkomailla kun kävelee kaduilla”) Se sai minut hymyilemään ja haaveilemaan kesäisistä pyöräilyretkistä. Jokaisesta asiasta löytyy kuitenkin myös se ärsyttävä puoli, ja niin myös kyseisestä keikasta: kun julisteessa luki, että keikka alkaa kymmeneltä, se alkoikin todellisuudessa vasta kahdentoista maissa. Ja kun näihin alkamisaikoihin ei ole edes mitään pätevää yleissääntöä. Noin viikko laskiaisen jälkeen Jukkapojalla (”Pitää olla pikkusen pläski (pläski) pläski (pläski) pläski (pläski)”) oli keikka samaisessa baarissa, ja keikka alkoi siinä joskus kymmenen maissa, kun mainosjulisteissa alkamisajaksi ilmoitettiin yhdeksän. Jotkut ressut olivat missanneet koko keikan, kun saapuivat paikalle vasta joskus yhdentoista jälkeen. Ota nyt selvää.

Ja Jukkapoika-kertana esiintyi myös ihana Kuuradio. Se on hyvä musiikkiryhmä. Ainut ongelma heidän jokaisella keikallaan tuntuu kuitenkin olevan, että musiikki on niin kovalla, ettei laulu kuulu juurikaan. Lyriikoita saa arvailla. Terveisiä.

 

Mitäs muuta. Kämppis oli leiponut ihanaa marjapiirakkaa. Fazerin paahtosämpylät on ihania. Ilma on tänään ihana. Ihana äitini soitti minulle tänään.

Kyllä se elämä vaan on.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Aloin eilen lukemaan Susanna Alakosken kirjaa Svinalängorna. En päässyt kovin pitkälle, koska ensimmäisillä sivuilla hukutetaan kissanpentuja.

(”Haavoittuvainen pikku gimma, herkät kasvot ja pienet rinnat.”)

 

Nyt pitää lähteä töihin.